Historiaa, politiikkaa ja leikkejä hiekkalaatikolla

Pääministeri on lähiaikoina pitänyt useita puheita Suomen 1900-luvun historiaa koskien. Kekkosen merkkipäivän yhteydessä hän käsitteli Kekkosta ja hänen rooliaan vallankäyttäjänä – osin arvostellen. Tärkeän demarivaikuttajan Väinö Tannerin hän nosti Mannerheimin ja Paasikiven rinnalle ja viimeksi K. A. Fagerholm oli hänen mukaansa ”ehkä kaikkein merkittävin pohjoismainen parlamentaarikko”

Nyttemmin keskustalainen Seppo Kääriäinen ärähti Ilkka-lehden kolumnissaan Lipposen (varsinkin Kekkosta kohtaan) esittämiä tulkintoja vastaan ja korosti erityisesti maalaisliittolaisia ja Kekkosta Suomen historiassa.

Seuraavaksi jotain muuta aatesuuntaa edustava voi ottaa oman hahmon historiasta ja todistella kuinka tärkeä hän oli Suomen itsenäisyydelle, vapaudelle tai hyvinvoinnille. Sitten seuraava voi korottaa panoksia ja seuraava ja seuraava, kunnes liberaalit Edistyspuolueen perillisinä lyövät omat ässänsä K.J. Ståhlbergin ja Risto Rytin pöytään. Vihreät taas voivat kääntää näkökulman ympäristöön ja tarjota jo myyttiset mittasuhteet saanutta Koijärvi-toimintaa Suomen historian käännekohdaksi.

Politiikkaan on aina kuulunut oman liikkeen saavutusten ja nimihenkilöiden tekojen ylistys. Paikallaan on myös ollut erinäisistä syistä välillä epätoivottujen henkilöiden ja toimijoiden kunnianpalautus. Kilpalaulanta poliittisten edeltäjien teoilla ja arvolla on kuitenkin pelkästään lapsellista ja naurettavaa.

Totta kai poliittisella liikkeelläkin on oikeus ja jopa velvollisuus vaalia menneisyyttään, mutta pätevien tulkintojen tekeminen pitäisi jättää historioitsijoille. Varsinkin lähihistorian tapahtumat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin vasta aikojen kuluttua.

Menneisyyden tosilla tai väitetyillä suurteoilla ei maata voi johtaa. Puolueen, kansalaisjärjestön tai aatteellisen liikkeen pitää lunastaa oikeutuksensa teoillaan tänään. Voi käydä niinkin, että ennen toteutetut ratkaisut tai kannatetut aatteet ovatkin täysin toimimattomia tai vääriä nykymaailmassa. Tässäkin tapauksessa Keskustan ja SDP:n kannattaisi suunnata katse nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, eikä kiistellä peruutuspeilin näkymistä matkalla eteenpäin.

Linkkejä:
Lipponen Tannerista
Lipponen Fagerholmista
Kääriäinen Lipposen tulkinnoista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s